5.1.2013

Piilopaikka

Kun olin pieni, perheeni asui rivitalossa, jonka vieressä oli Pikkumetsä. Näin aikuisen silmin katsottuna se on vain kapea puiden kansoittama kaistale talojen keskellä. Lapsena se oli kuitenkin jännittävä paikka, jossa koettiin monet seikkailut, poimittiin metsämansikoita ja käytiin eväsretkillä.

Arabian tämän vuoden uutuus, Piia Kelon kuosilla kuvitettu Piilopaikka-astiasarja, toi minulle välittömästi mieleen 80-luvun alkuvuodet ja lapsuuden seikkailut Pikkumetsässä. Sanomattakin lienee siis selvää, että tykkään ja kovasti, etenkin kun suloinen retrokuosi on vielä toteutettu tyylikkäästi mustavalkoisena.





Kuvat: Iittala verkkokauppa


Miten on, kolahtaako Piilopaikka sinulle?

12 kommenttia:

  1. Voi ei...mulle tuli melkein tippa linssiin, kun luin tuon pikkumetsä jutun. Lapsuudenkotini vieressä on samanlainen metsä. Olen muutaman kerran näin aikuisena mennyt sinne ja istunut kivelle ja ihmetellyt miten kaikki ne kivet ja puut näyttivät lapsena niin paljon isommilta :)

    Tykkään todella paljon Piilopaikasta ja olin jo menossa ostamaan muutaman lautasen, mutta sitten katsoin netistä hintaa...Ei oikein sovi opiskelijabudjettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana kuulla että sinullakin on ollut oma pikkumetsä! Tuo on niin totta, miten kaikki näytti silloin lapsena niin paljon isommalta. Meidän pikkumetsässä oli yksi kivi, jota sanoin silloin maailman suurimmaksi kiveksi, nyt se näyttää aivan tavalliselta kiveltä. :)

      Nuo Piilopaikan hinnat eivät tosiaan valitettavasti ole kovin opiskelijaystävällisiä... :(

      Poista
  2. Tähän kasarilapseen kolahti todellakin!!! Multa puuttuu kahvikupit ja olen pähkinyt mitä sarjaa alan ostamaan mustan ja valkoisen Teeman kaveriksi, mutta tässä se on <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä sopivat varmasti tosi hyvin mustan ja valkoisen Teeman seuraan. :)

      Poista
  3. Ai ihania! Uusi kuosi ja tuttavuus. Samanlaisia muistoja omasta lapsuudesta. Meillä oli metsää autokatoksen takana ja siellä rakennettiin monta majaa ja haudattiin monta aarretta. Harmi, kun aarrekarttaa ei ole enää olemassa, jotta voisin käydä aarretta etsimässä, kun ei muista mitä kaikkea sinne piilotettiin. Saattais ihmiset katsoa, jos menisin lapsuuden kotipihan metsään kaivelemaan :). Oi niitä ihania muistoja ja kaipaan niitä kavereita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, miten mukavan kuuloisia muistoja sinulla! :)

      Poista
  4. Kauniita ovat, kiitos vinkistä! Etenkin tuo lautanen oli kaunis kun kuvio ei peittänyt koko lautasta. Näitä mustavalkoisia astioita on viime aikoina ilmestynyt monia, silloin aikoinaan ei ollut kuin Paratiisi, jota meillä on teeastiaston verran. Mutta voisihan siihen yhdistää muitakin mustavalkoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta, lautanen näyttää hyvältä kun kuvio ei peitä koko lautasta. Ja miksipä nämä eivät sopisi mustavalkoisen Paratiisin tai jonkin muun mustavalkoisen astiaston kanssa yhteen. Itsekin olen miettinyt jonkin tämän sarjan osan yhdistämistä mustavalkoisiin Marimekon kahvikuppeihin, joita meiltä löytyy ennestään.

      Poista
  5. Meilläkin oli Pikkumetsä.:) Oli kyllä isokin metsä ympärillä, kun asuttiin maalla sankkaan metsään hakatulla tontilla, mutta Pikkumetsä oli paras. Se jäi tontin reunaan omaksi pikku kaistaleekseen ja siellä oli aina parhaat leikit.:)

    Niin ja kyllä astiatkin kolahtaa, mutta osaan ehkä kuvitella meille vain yhden tai pari osaa tuosta sarjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että teilläkin on ollut Pikkumetsä! :) Mekin päästiin aina joskus hieman kauempana sijaitsevaan isompaan metsään (pikkukaupungissa metsä ei ole koskaan kaukana vaikka keskustan lähellä asuimmekin), mutta ei se silti voittanut Pikkumetsän seikkailuja. :)

      Sama täällä, voisin kuvitella meille korkeintaan muutaman osan tuota sarjaa.

      Poista
  6. Aivan ihania uusia astioita, en ollutkaan vielä näitä nähnyt! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivätkö olekin vain ihania! :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)