Pari sanaa (ja kuvaa) ruuasta

Syöminen on yksi lempiharrastuksistani, ja keittiö yksi parhaista paikoista maailmassa. Seuraavaksi ajattelin kertoilla muutamalla sanalla hieman taustoja, millaisella asenteella keittiössämme kokkaillaan (tai sitten keksin vain tekosyyn tarinoida lempiaiheestani).

Minulla on vanha reseptivihko, johon on kertynyt erilaisia käsinraapustettuja luottoruokaohjeita. Osan näistä olen saanut äidiltäni, osan kerännyt vuosien varrella lehdistä, keittokirjoista ja netistä, ja osan kehitellyt tai muunnellut itse. Tässä blogissa tarkoitukseni on jakaa näitä, samoin kuin kokeilla uusia, mielenkiintoisia reseptejä.

Keittiössämme valmiistuu yleensä herkkuja kahdelle nälkäiselle ruuan ystävälle, ja joskus on mukava myös kutsua isompi porukka ystäviä istumaan iltaa hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Kahden töissä ja harrastuksissa viilettävän ihmisen huushollissa arki-illoista ei löydy useinkaan aikaa väsätä mitään kovin suuritöisiä luomuksia. Kohta kolmikymppisten herkuttelijoiden on ollut myös pakko myöntää, että ihan mitä tahansa ja miten paljon tahansa ei voi suuhunsa laittaa ilman että se näkyisi vyötäröllä. Hyvästä mausta emme ole silti valmiita tinkimään, hyvä ruoka kun vain saa elämän maistumaan.

Parin viime vuoden aikana olemme viilanneet ruokatottumuksiamme enemmän alusta asti itse tehtyyn sekä terveellisempään suuntaan. Olen ilokseni saanut huomata että monet hyvistä raaka-aineista valmistetut maistuvat  ruuat valmistuvat itse asiassa varsin nopeasti, usein lähes samassa ajassa kuin valmisruuan lämmitys kestäisi. Terveellinen ja kevytkään ei tarkoita välttämättä ankeaa dieettiruokaa, vaan ihania ruokia syntyy vaikkapa tuoreista kotimaisista kasviksista, jotka ovat vieläpä kaiken lisäksi edullisia. En menisi sanoisi varsinaiseksi karppaajaksi (haluan nauttia joka-aamuisesta kaurapuurostani, leivästä aina silloin tällöin ja pienistä makeista herkuista kahvilassa käydessäni), mutta keittiössämme syntyy usein aterioita,  joissa perinteinen hiilihydraattilisuke (peruna, riisi, pasta tms.) on korvattu vaikkapa salaatilla tai uunijuureksilla.

Vaikka arki-iltoina pyrimme syömään verrattain kevyesti ja terveellisesti, välillä pitää toki myös herkutella. Mitäpä elämä olisi ilman ihania jälkiruokia aina silloin tällöin. Lauantaipäiviini kuuluu olennaisena osana kahvilassa istuskelu. Pienikin makea herkku ja kaikessa rauhassa nautittu kupillinen kahvia lempikahvilassa saa päivän kuin päivän tuntumaan luksukselta.

Viikonloppujen kohokohta meillä on usein illallisen suunnittelu ja valmistus (sekä erityisesti sen syöminen). Tällöin keittiössämme valmistuu usein arkisia pikaruokia enemmän aikaa ja vaivaa vaativia ruokalajeja, joskus jopa useamman ruokalajin illallisia. Tällöin kokeilemme usein myös uusia reseptejä, sekä maistelemme ruuan kanssa yhteeensopivia viinejä.

Tärkeää ruuanlaitossa on mielestäni maun lisäksi myös rentous, keittiössä touhutessa pitää aina olla myös hauskaa. Sekä minä että parisuhteemme komeampi osapuoli olemme ruoka- että viiniharrastuksessa melko alkutaipaleella, joten tästä blogista tulee löytymään rautaisten ammattilaisneuvojen sijaan luultavammin matkakertomuksia hieman asiaan perehtyneen taviskokkaajan ja viininmaistelijan seikkaluista uusien makujen maailmaan, eikä kommelluksiltakaan aina voi välttyä.

Vaikka kotikokkaus onkin mukavaa, vähintään yhtä mukava on käydä myös välillä ulkona syömässä. Luvassa tässä blogissa on siis myös raportteja ravintola- ja kahvilapöytien äärestä.